Useissa yrityksissä on havahduttu huomaamaan ihmislähtöisyyden merkitys työyhteisön hyvinvoinnissa, mutta myös tuloksissa! Ihmiset sitoutuvat ja viihtyvät työyhteisöissä, joissa heitä kunnioitetaan ja kannustetaan, sekä heidän työpanostaan arvostetaan. Kukapa ei haluaisi työpaikkaan, missä hänet hyväksytään omana itsenään!
Vaikka asia on ilmeinen, työyhteisön hyvinvointi ei silti ole automaatio, tai yksistään johtajan vastuulla. Se syntyy minun ja sinun viestintäkäyttäytymisen seurauksena. Työyhteisöhyvinvointi on positiivisessa vuorovaikutuksessa rakentuvaa avoimuutta, vapaata, jatkuvaa dialogia, aitoa kiinnostuksen osoittamista ihmisyyttä ja työtä kohtaan, kuuntelemista ja kohtaamista.
Johtamisen valmennuskentällä tiedetään, että osa johtajista näkee ihmislähtöisyyspuheen kiiltävinä otsikoina “kaiken maailman turhissa arvosuunnitelmissa”, ja täysin ajan hukkana. Ehkä tämä kertoo siitä, että ihmisiin pettyneen ja kyynistyneen korvissa puhe ihmisyydestä, inhimillisyydestä ja ihmislähtöisyydestä kuulostaa haihattelevalta unelmapilvien kalastelulta.
Aidon ihmislähtöisyyden perusta on kuitenkin siinä, että me tunnistamme ja tunnustamme itsemme myös väliin epäonnistuvina ja virheitäkin tekevinä johtajina ja kollegoina. Kun työpaikoilla uskalletaan katsoa myös tähän nurjempaan puoleen lempeydellä, ongelmista vaikenemisen ja siloittelun sijaan voidaan alkaa oppimaan epäonnistumisista ja kääntää haasteet voimavaraksi.
Aitoa ihmislähtöisyyttä on ymmärrys siitä, että ihmisyys ilmenee työssä kaikkine puolineen. Koska olemme ihmisiä, me erehdymme, unohdamme, epäonnistumme, petymme, väsymme, loukkaannumme. Koska olemme ihmisiä, sanomme toisin kuin oli tarkoitus, loukkaamme tahtomattakin, vaadimme tilille, etsimme syyllistä, hyökkäämme, puolustelemme , syyttelemme.
Onneksi asioita voi korjata, pyytää anteeksi ja toimia toisin. Annatko sinä johtajana tähän mahdollisuuden, ottamalla työhyvinvointia nakertavan asian rehdisti esille. Johtajalla on asemansa puolesta mahdollisuus ja vastuu toimia esimerkkinä positiivisen kulttuurin luomisessa vuorovaikutusosaamisen keinoin. Puheeksi ottamisen taitoa kehittämällä voi oppia ymmärtämään, miten paljon toimivampaa on keskittyä kuuntelemaan ja oivalluttamaan, kuin kritisoimaan ja käskemään. Siten on mahdollista myös huomata, miten hankalaan käytökseen voi vaikuttaa tehokkaammin oikeiden kysymysten kautta.
Osallistamalla ja ohjaamalla johtaja voi ohjata alaistaan ottamaan vastuuta omasta työroolistaan ja viestintäkäytöksestään. Samalla voi tulla mahdollistaneeksi työntekijälleen paremman minäpystyvyyden kokemuksen.
Aidosti ihmislähtöisen työpaikan kantava motto voisikin olla: joko onnistutaan tai opitaan. Yhdessä!
